Miiran autokoulublogi 4.3.–10.6. 2008

5.3.

Kävin kyselemässä autokouluinfoa jo viime syksynä, mutta sitten löytyi asunto, muutettiin ja se homma jäi. Nyt kevään lähestyessä päätettiin, että voisi aloittaa: rahaa on, ja aikaakin sen verran, että ajokortin ehtii saada ennen kesän reissuja. Eilen oli sitten se ensimmäinen kerta. Hermostutti pirusti. Minna hoki kyllä viikon verran varmaan kerran päivässä, ettei ole pakko ellen halua, mutta onhan se. Muuten Minnalla ei ole varakuskia kesän reissuille eikä muutenkaan; pidemmillä matkoilla on jotenkin epäreilua, että vain yhden on oltava skarppina ja ajettava koko ajan. "Nestejarrusta" puhumattakaan.

autokoulun luokkahuone

Eilen paikalla oli yhdeksän pikkupoikaa (osa jopa alle 18-vuotiaita), minä ja yksi 25-vuotias tyttö. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, tunnit 1-2, käsiteltiin hyvin yleisluontoisia asioita ajokorttiluokista, autokoulusta ja vähän säännöistä. Käytiin myös läpi teoriakokeen kysymyksiä. Kirjat loppuivat kesken, ja minä sekä pari muuta jäivät ilman – meille luvattiin niitä kuitenkin jo seuraavaksi päiväksi.

Vetäjänä oli pirteä pipopäinen nuori mies, joka jutteli mukavia ja sai ainakin minut rentoutumaan. Tuli myös uutta tietoa. Tiesin jo etukäteen, että b-kortilla saa ajaa oikeastaan vain henkilöautoa, mutten tiennyt että se on painorajoista kiinni. Matkustajamääristä minulla kyllä oli jonkinlainen käsitys. Sitäkään en tiennyt, että moottoripyöräkortin hankittuaan saa aina parin vuoden välein vaihtaa isompaan luokkaan.

Tänä iltana uusi hermostus, kun paikalla oli eri porukka, paljon lisää "keskenkasvuisia" (ehkä kaksinkertainen määrä eiliseen verrattuna) ja eri vetäjäkin. Sain toimiston tiskiltä kirjan, maksulaput ja muita papereita, ja sitten olikin aika mennä tunneille. Hauskaa oli, kun edelläni asioinut poika sai omat paperinsa ja hänelle selitettiin, että sopimukseen pitää saada huoltajan allekirjoitus... Minun kohdallani tyttö (no, reilusti minua nuoremman näköinen nainen) hymähti ja sanoi: "Niin, sä oot jo täyttäny... heh, voit ite allekirjoittaa ton." Raapustinkin sitten nimeni siihen saman tien.

Nyt oli tunnilla toinen vetäjä, keski-ikäinen mies, ja ohjelmassa tunnit 3-5. Aika lailla perusasioita: vähän tekniikkaa, enemmän aiheista liikenneympäristö, liikenteenohjaus ja ajamisen perusedellytykset. Harva esitti lisäkysymyksiä, mutta aina jos vetäjä esitti kysymyksen, vastauksia kyllä tuli. Melko paljon oli asiaa liikennesäännöistä ja -käyttäytymisestä eri tilanteissa. Kolme teoriatuntia vedettiin putkeen, vain yksi lyhyt paussi välissä. Vähän ennen puolta kahdeksaa oltiin valmiita ja matkalla ulos (perjantaita lukuunottamatta tunnit aloitetaan aina viideltä illalla).

11.3.

Tänään oli se päivä, kun jouduin soittelemaan ajokorttiasioista vieraille ihmisille. Ensinnäkin ajotunnit: olin saanut eilen illalla tekstiviestin ja nyt piti saada ajo-opettaja kiinni (eilen en enää kello kymmenen jälkeen alkanut soitella)... Onnistui, ja nyt on sovittuna jo muutamakin tunti, ensimmäinen maanantaina. Toiseksi jouduin soittamaan työterveysasemalle tiedustellakseni lääkärintodistuksesta. Taas kävi hyvin: onnistuu työterveyden kautta, mutta pitää mennä sekä hoitajan että lääkärin vastaanotolle. Varasin ajat ja nyt vain odotellaan.

Ajo-opettaja tietää nyt, että olen ihan aloittelija ("en ole koskaan ollut minkään moottoroidun ajoneuvon puikoissa"), mutta se ei pahemmin helpota minun oloani. Hermostuttaa silti.

Yksi viime viikolle suunniteltu teoriatunti jäi välistä, kun vanhempani tulivat käymään. Heille (tai kellekään muulle lähisukulaiselle) ei ole tarkoitus kertoa aiheesta mitään, ennen kuin kortti on kädessä. Miraa ja Tanjaa ei lasketa mukaan, koska Tanjalle kerroin jo viime syksynä aikeistani, ja Mira nyt vain pyörii tässä niin paljon, että olisi hankalaa ruveta salailemaan. Ja onpahan edes pari ihmistä (Minnan lisäksi), joiden kanssa jutella aiheesta.

19.3.

Olen päättänyt hankkia uuden lompakon, kun olen saanut ajokorttini. Minna sanoi, että tuollaisen yleensä hankkivat 18-vuotiaat saatuaan oman ajokorttinsa, joten homma on OK. Mitä siitä, että olen aika tarkalleen 18 vuotta myöhässä..

Ensimmäinen ajo oli toissapäivänä. Luulin, että alku tapahtuu jossain avoimella kentällä, jolla ei ole pelkoa törmäilystä. Katin kontit: opettaja vei minut VR:n rahtialueelle, joka kyllä on eräänlainen kenttä, mutta jolla on esteitä (tolppia, raiteet, varastorakennuksia, liikkuvia rekkoja)! Alue on pitkänomainen, joten se, että siellä oli joku toinenkin autokoulun auto harjoittelemassa, ei haitannut ollenkaan niin paljon kuin se, että siellä tosiaan oli rahtihommia käynnissä.

Opettelin vaihteita, ratin pyörittämistä (en tiennytkään, että se on niin tarkkaa), auton ryömittämistä – kaikkea, mikä liittyy kytkimen käyttöön. Kaasua en painanut kertaakaan, auto oli niin uusi ja herkkä ja kaikkea (turbo-diesel vielä muun hyvän lisäksi), ettei sille ollut tarvetta. Eikä opettaja kertaakaan sanonut, että sitä pitäisi painaa. Käsittämättömintä minun mielestäni oli, että auto nousi pienen pienen mäenkin pelkällä kytkimellä ja ykkösvaihteella.

Hermostuttavaa se silti oli, kun piti käännellä rattia oikein. Aina kun ajattelin, miten käteni asetan, sekosin, mutta jos en miettinyt käsien asentoa vaan ajoin vain (jos sitä ryömimistä nyt voi ajamiseksi sanoa), homma toimi ihan hyvin, eikä opettajan tarvinnut mainita käsistä mitään. Hermostuttavinta oli kuitenkin sen yhden rekan ohi ja editse meneminen.

Tänä iltana, kun Mira oli viety kotiin, kävimme "satakielipaikassa" ja Minna opasti minua vähän meidän automme käytöössä. Käynnistys ja vaihteet ovat jäykemmät, kaasua oli pakko käyttää, jos sen halusi saada liikkeelle, ja kuoppainen hiekka-aukea oli aika eri tuntuinen kuin asfalttikenttä. Mutta ihan hyvin sekin meni, kunhan ensin sain auton liikkeelle – se sammui monta kertaa ennen kuin oli päästy puusta pitkään. Ja jos kaasu meidän vanhassa kotterossamme on noin ärhäkkä, mitä tapahtuu, kun ensimmäisen kerran painan autokouluauton kaasua?

27.3.

Eilen ajotunti ja teoria, tänään ajo. Eilen oltiin vielä kentällä, mutta tänään opettaja vei minut kaduille – onneksi tosin hiljaisille alueille. Aloitettiin tosi leveän tien alkupäästä, ympärillä oli vain teollisuusrakennuksia ja varastoja. Mutta kadulla meni kuorma- ja pakettiautoja, ja oli siellä joku toinenkin autokouluautoilija pyörimässä.

Opettelin pysymään kaistalla myös vasemmalle käännyttäessä (liikenneympyrä sentään oli aika helppo), käyttämään vilkkua tarpeeksi ajoissa, havainnoimaan risteyksiä ja kolmioita, ja ajelemaan mm. bussin perässä. Jep, rauhallinen alue, mutta siellä liikkui myös busseja!

Kerran olin vähällä ajaa toisen auton alle, kun lähdin liian hitaasti liikkeelle ja uusi auto oli jo tulossa risteykseen. Jarrut pohjaan vain...

Lopulta ajoimme keskustaan, kun lähdin siitä liikenneympyrästä eri suuntaan kuin aiemmilla kerroilla (hermostuksissani en huomannut mitään ja kadut näyttivät minusta ihan samanlaisilta). Opettaja oli sitä mieltä, että mennään tätä tietä vaikka liikennevaloihin asti.. mutta sitten mentiinkin eteen päin ja vielä... ja vielä vähän... ja sitten oltiin jo melkein keskustassa, jolloin vedin käskystä tien sivuun ja vaihdettiin kuskia.

15.4.

Kuun vaihteessa kävin työterveyshoitajan luona, näkö- ja verenpainetestauksessa. Näkö silmälaseilla OK, verenpaine hieman koholla (saattoi johtua siitä, että kävelin bussilta eikä matka ole ihan lyhyt). Kolme päivää myöhemmin työterveyslääkärin puheilla: tenttaamista eri sairauksista, alkoholin käytöstä ja muusta. Läkäri totesi, etten varmaankaan pane pahakseni sitä, että hän kirjoittaa todistukseen, että silmälaseja käytettävä. Sanoin, etten todellakaan, kun en itse lähtisi edes jalan liikkumaan mihinkään ilman lasejani!

Toisella katuajokerralla pyörittiin Port Arthurin kaupunginosassa, tänään myös. Olen vielä liian varovainen ja hermostunut, joudun jatkuvasti muistuttamaan itselleni ettei rattia tarvitse puristaa, enkä ikinä muista mikä vaihde on päällä. Vaihtaminen tahtoo unohtua kun itse ajossa on niin paljon muistettavaa ja liikenteessä niin paljon katsottavaa.

Tämänpäiväiseltä ajolta palatessa "pääsin" kokemaan läheltä piti -tilanteen ja kuolleen kulman ihan konkreettisesti. Ajoin mäkeä alas, katsoin peileihin ja aloin vaihtaa kaistaa – ja vasemmalla olikin joku! Mitään ei ehtinyt tapahtua, koska opettaja iski liinat kiinni, minulla oli hidas vauhti ja vasemmalla olija ehti väistää. Olin ihan varma, ettei takana viereisellä kaistalla ollut ketään!

No, vahinkoa ei sattunut. Seuraavilla kerroilla katson tarkemmin ja käännän päätäni myös.

9.5.

2.5. oli teoriakoe. Sitä ennen olin treenaillut netissä teoriakysymyksiä. Ensimmäisen kerran kokeilin niitä autokoulun toimistolla (ja läpi meni!), sitten pyysin itselleni tunnukset, joilla voisin harjoitella kotona. Sain viisi tunnus ja salasana -yhdistelmää, joilla jokaisella voisi treenailla tunnin verran.

Sanalliset tehtävät ja liikennemerkkien tunnistamiset olivat helppoja, mutta kuvatehtävissä (liikennetilanteissa) tuli aina virheitä. Jotkut kuvat olivat tarkoituksellisen kieroja, jotkut melkein kopioita toisistaan (ja jos vastasi toisen kuvan perusteella, vastaus olikin väärä, koska tilanne oli jo hiukan muuttunut) ja jotkut muuten vain epäselviä.

Treenasin aina systemaattisen harjoittelun jälkeen koetta ja virheitä tuli aina 4-8. En siis pahemmin hermoillut oikeaa koetta, vaikka tilanne tietysti jännittikin vähän. Lopputulos: yleiset tehtävät (eli ne sanalliset) menivät läpi ilman virheitä, tilannetehtävissä oli neljä virhettä – eli läpi meni. Suurin sallittu virhemäärä yleisissä on 3, tilannetehtävissä 8.

Ajo-opettaja on kumman ihastunut taskuparkkeeraukseen: melkein joka tunnin päätteeksi saan parkkeerata ruutuun autokoulun edessä. Se hyvä puoli jatkuvassa treenissä on, että luultavasti osaan ainakin sen homman inssiin mennessä.

Ajaminen olisi tosi helppoa, jos kaduilla ei olisi niin paljon muita autoja, eikä varsinkaan kiireisiä kuskeja, joilla tuntuu olevan pakkomielle päästä autokouluauton (tai muuten rajoitusten mukaan ajavien) ohi. Minulla ei ole ollut vaaratilanteita, mutta nämä hätähousut ovat kyllä aiheuttaneet niitä jo monta kertaa itselleen ja muille. Ihan hyvä, ettei autokoulun ykkösvaiheen jälkeen joudu enää pitämään 80:n lätkää auton takaosassa!

20.5.

Viime aikoina olen ollut aika kypsä koko autokoulutouhuun, kun tunteja on niin harvoin eikä opettaja tunnu tajuavan (vaikka olen selittänyt), että haluan kortin kesäksi. Nytkin oli kaksi viikkoa tuntien välillä, ja niin on ollut monta kertaa aiemminkin. Tänään kuitenkin homma parani kertaheitolla, eikä minun tarvinnut edes ruveta valittamaan tai patistelemaan: varattiin useampia tunteja etukäteen, aina pari kappaletta viikossa, ja rata-ajo ja inssikin on nyt buukattu!

Tänään ajettiin kolmen ajokerran verran, pääsin kaahailemaan vähän matkaa moottoritielläkin. Minusta on kuulemma tulossa tarkka ja huolellinen kuski, joka tuntee säännöt ja noudattaa niitä, mutta hermoilen liikaa ja puristan rattia liian kovaa. Opettaja nalkuttaa hermoilusta niin usein, että hermostun vain lisää; eihän kukaan voi rentoutua käskystä!

Ja koska ajokoepäivä on nyt lyöty lukkoon, voin hermoilla sitäkin hyvän aikaa etukäteen.

3.6.

viikatemies radan varressa

Rata-ajoa tänään. Lähtö aikaisin aamulla, mukana minä, yksi jonkin verran minua vanhempi nainen ja ajo-opettaja. Se toinen autokoululainen oli paljon arempi kuin minä, teki jatkuvasti pieniä virheitä (esim. unohti käyttää vilkkua) eikä uskaltanut ajaa moottoritiellä edes satasta, vaikka nopeusrajoitus oli 120 km/h. Istuin hiljaa ja kiltisti takapenkillä, vaikka tuntui hölmöltä körötellä kahdeksaakymppiä. Päätin kuitenkin, että kun on minun vuoroni ajaa, niin takuulla posotan sataakahtakymppiä enkä arkaile!

Radalla oli paljon muitakin autokoululaisia, ainakin kuusi autoa meidän lisäksemme. Päästiin kuitenkin melko pian maksukuvioiden jälkeen ajamaan. Opettaja ajoi ensin kierroksen läpi ja näytti, miten radalla toimitaan ja mistä pitää ajaa. Ensin äkkipysäysharjoitus: viittäkymppiä suojatiemerkeille ja liinat kiinni. Toisena (samalla radalla, yhteensä niitä oli neljä) liukas vs.karkea alusta.. ja kuten teoriatunneilla on opittu, auto vetää karkealle päin. Sitten oli kaksi eri kohtaa, joissa voi harjoitella auton hallintaa liukkaalla – ja ne olivatkin huippuliukkaita! Radalla oli kuulemma jotain öljysotkua... ja siltä se tuntuikin. Viimeisessä kohdassa oli liukas kaarre, jossa piti yrittää pysyä "kaistalla".

Lisäksi radalla oli pujottelutolpat, joista oli tarkoitus ajaa käsien paikkaa vaihtamatta ratissa: ylhäältä kiinni ja vain rattia kääntelemällä puikkelehtia, tolppiin osumatta. Minulta pujottelu sujui jo toisella kerralla melko hyvin, mutta ne muut kohdat.. hurjaa menoa, vaikka osasinkin jotenkin vaistomaisesti kääntää autoa oikein. Autokouluautossa oli sitä paitsi ABS-jarrut, joten harjoittelu myöhemmin omalla autolla tulee olemaan vähintäänkin mielenkiintoinen. Nykyisessä autossamme kun ei ole ABS-jarruja eikä muitakaan hienouksia.

Kaiken kaikkiaan pääsin ajamaan nelisen kertaa radalla, ja mielenkiintoistahan se oli. Kaduilla kun ei voi päästellä miten vain, enkä ole koskaan päässyt kokeilemaan autoilua esimerkiksi jollain romulla pitkin peltoja. Tuntuma autoon on nyt myös erilainen, kun tiedän, miten se voi käyttäytyä ja miten sen saa kuta kuinkin hallintaan.

Päivän piristys oli radan varresta bongaamani punarinta, joka tuli asemiin autonromun päälle juuri ennen kuin ajoin siitä ohi, ja jäi vielä istuskelemaan sen näköisenä kuin olisi katsellut ajajia (mutta ehkä se kyttäsi vain ötököitä)..

Paluumatkalla päästelin sataakahtakymppiä tilanteen niin salliessa, ohitin pari rekkaa ja ajoin muutenkin omasta mielestäni aika hyvin.. tai ainakaan en ollut hermostunut. Kaupungissa tuli sitten taas hankalia tilanteita ja ahtaita paikkoja, mutta niistäkin selvittiin.

10.6.

Eilen ajettiin vähän eri puolilla kaupunkia; sain ajotunnin päätteeksi körötellä kotiin. Ihan hyvin se meni, vaikka vähän kiertotietä tultiinkin.. en ole seurannut reittejä silmä kovana bussin tai Minnan kyydissä istuessani, joten missasin yhden risteyksen ja jouduin vikareitille (tosin tiesin kyllä missä oltiin, enkä eksynyt). Mutta perille päästiin. Oli kyllä ihan virkistävää ajaa jossain muualla kuin niillä ihan samoilla keskustan ja länsipuolen kaduilla, joita on jo suhattu kymmeniä kertoja.

Tänään vielä puoli tuntia ajoa ja sitten ajokoe. Ja tänään tuli vielä yksi uusi asia: ruutuun parkkeeraaminen peruuttamalla. Olin valmiiksi hermona ennen koetta (kuten tavallista), mutta itse kokeessa en oikeastaan hermoillut kuin yhdessä tilanteessa: kun piti vaihtaa kaistaa kahden kaistan yli – ja takaa oli tulossa muita kolmen kaistan verran!

Virheitä tuli silti, mutta ei kai sitten mitään vakavampaa. Inssi sanoi, että tärkeintä on turvallisuus, kaikki muu tulee sen jälkeen. Ja olen kuulemma aikuinen ihminen (no älä), joka selkeästi tietää omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Siitä on hyvä jatkaa... ja läpi meni! Vähän kyllä mietityttää, että olisinko päässyt läpi, jos ajokokeissa ei olisi ollut ruuhkaa ja porukalla siis kiire saada sumaa puretuksi...

Ai niin, ajokokeen päätteeksi sain parkkeerata ruutuun. Nyt on taskussa kuitin näköinen paperilappu, oikean kortin saan kolmen viikon kuluttua. Sitten otan uuden lompakon käyttöön!

Toisaalta harjoittelu vasta alkaa tästä: oma automme on täysin eri maata kuin autokouluauto, ja pelkästään sen liikkeelle saaminen risteyksestä tuottaa ongelmia. Ruuhka-aikaan en mene kaduille, ennen kuin osaan käsitellä Honda-vanhusta kunnolla (tai edes tyydyttävästi). Mutta kesäreissujen osalta homma on selvä: nyt meitä on kaksi kuskia eikä Minnan tarvitse aina olla se, joka on selvänä, skarppina, hereillä ja niin edelleen...

Vielä puuttuu: pimeässä ajo (marraskuussa), kakkosvaihe ja kaikki siihen liittyvä (joskus ensi vuonna). Mutta niitä en mieti nyt.

Päivitys 11.9.: kustannukset ja autokoulun tiedot

B-ajokortin opetus maksoi 1100 euroa, jonka maksoin kolmessa erässä. Siihen päälle kaksi lisäajokertaa (omasta tahdostani) yhteensä 50,90. Autokoululle meni siis yhteensä 1150,90.

Lisäksi piti maksaa ajokorttilupamaksu poliisilaitokselle, 60 euroa, ja siihen meni liitteeksi lääkärintodistus (ilmainen työpaikkalääkäriltä) sekä kaksi passikuvaa. Valokuvista maksoin muistaakseni 8 euroa.

Liukkaan kelin ratamaksu oli erikseen, maksoin sen radalla – 45 euroa.

Lopuksi vielä tutkintomaksut (kirjallinen ja ajokoe) katsastuskonttorille 49 euroa ja ajokortin lunastus samasta paikasta, kun se oikea kortti oli valmis, 25 euroa. Kun kakkosvaihe on suoritettu, uudesta kortista ei ymmärtääkseni tarvitse maksaa enää.

Tähän mennessä kustannuksia on siis ollut yhteensä 1337,90 euroa. Kakkosvaihe maksaa aikanaan parisataa euroa plus ratamaksun. Autokoulun sivuilla sen kustannukset ovat yhteensä 265 euroa tällä hetkellä.

Käyttämäni autokoulun valitsin aika lailla ulkonäköseikkojen perusteella. Etsin netistä turkulaisia autokouluja, tällä oli hyvät sivut, ja kun kävin paikan päällä, palvelu oli ystävällistä ja paikka siisti. Valinta osui Easydriveriin, jota voin kyllä suositella muillekin.

Etusivulle